Dortmund – Malaga 3-2 (1-1) – taktinen analyysi

Välihyökkääjä-blogin ensimmäisessä otteluanalyysissä tarkastellaan Mestareiden liigan puolivälierien Dortmund-Málaga -otteluparin toista osaottelua taktisesta näkökulmasta.

Borussia Dortmund ja Málaga tarjoilivat huhtikuisena tiistai-iltana Signal Iduna Parkilla huikean spektaakkelin, jossa riittää pureskeltavaa myös taktisesti.

Otteluun lähdettiin maalittomasta asetelmasta, kun ensimmäinen osaottelu oli päättynyt 0-0. Malaga ryhmittyi otteluun hieman totutusta poikkeavalla muodostelmalla. Ryhmitys oli varsin selvä 4-4-2, jossa laitahyökkääjänä paremmin tunnettu Joaquín ja loukkaantumisista kärsinyt petomainen Júlio Babtista pelasivat kärkiparina. Yksi Euroopan jalkapallon tämän kauden komeetoista, Isco, aloitti vasemmalla laidalla.

Dortmundin kokoonpanossa ei ollut mainittavia yllätyksiä. Laidoilla aloittivat Marco Reus ja Jakub Błaszczykowski; työteliäs mutta teknisiltä taidoiltaan rajallinen Kevin Grosskreutz jäi penkille. Myös veteraani Sebastian Kehl ja loukkaantumisista kärsinyt Mats Hummels joutuivat tyytymään paikkaan vaihtopenkillä. Avauksessa Neven Subotićin rinnalla jatkoi romuluinen brassitoppari Felipe Santana.

Málaga tunnetaan hyökkäyssuuntaan aktiivisena joukkueena, mutta tähän otteluun andalusialaiset lähtivät selvästi passiivisella mentaliteetilla. Tavoitteena oli eliminoida Dortmundin vahvuudet ja tehdä tärkeä vierasmaali vastahyökkäyksestä. Tähän pyrittiin pitämällä joukkueen muoto tiiviinä ja melko kapeana ja tukkimalla kentän keskialue. Dortmundin pallollisesti vaarallisimmat miehet, Mario Götze ja Marco Reus, haluttiin pitää pelin ulkopuolella estämällä Dortmundin avauspeli.

Málaga onnistui tavoitteessaan lähes koko ensimmäisen puoliajan. Dortmund yritti sitkeästi pelata omaa peliään lyhyillä, maata pitkin nopeasti liikkuvilla syötöillä, mutta koska Málaga ei antanut siihen lainkaan tilaa omalla kenttäpuoliskollaan, joutuivat pelinavaamiskyvyiltään rajoittuneet Subotić ja Santana syöttelemään pääasiassa toisilleen. Ilkay Gündoğan laskeutui ajoittain topparien väliin auttamaan pelinrakentelussa, mutta tuloksetta: Gündoğanin syöttötarkkuudessa oli paljon parannettavaa, eikä keltaruskeiden pelirohkeus ja liike ollut muutenkaan Dortmundin pelityylin vaatimalla tasolla.

Myös syöttövalikoimaan olisi kaivattu monipuolisuutta. Pitkät ristipallot laitahyökkääjille tai Lewandowskille olisivat muuttaneet pelin painopistettä nopeasti ja rikkoneet Málagan muotoa, mutta joko niihin ei ollut rohkeutta ja osaamista, tai Jürgen Klopp oli ohjeistanut pelaajiaan pitäytymään lyhyissä syötöissä. Oli miten oli, Dortmund kaipasi ensimmäisellä puoliajalla Mats Hummelsia ja Nuri Şahinia, joista erityisesti Şahin hallitsee xabialonsomaiset puolenvaihdot parhaimmillaan mestarillisesti.

Manuel Pellegrinin taktiikka onnistui lähes täydellisesti ensimmäisellä puoliajalla. Málagan teräksinen keskiakseli kokeneiden Jérémy Toulalanin ja Martin Demichelisin johdolla piti Málagan muodon hyvin kasassa ja vei tilan ja ajan Dortmundin taitureilta. Puoliajan hahmona oli kuitenkin Joaquín: entisestä harhauttelevasta laitahyökkääjästä on iän myötä kasvanut monipuolinen hyökkäyspään pelaaja, joka pystyy pelaamaan kurinalaisesti aiempaa keskemmälläkin ja tuomaan oman panoksensa joukkueensa puolustuspeliin. Tekemässään avausmaalissa mies pelasi ensin hyvin yhteen keskelle nousseen Iscon kanssa, harhautti sitten yksinkertaisesti mutta tehokkaasti Marcel Schmelzerin täysin tilanteesta ulos ja sijoitti tarkasti heikommalla vasemmalla jalallaan alanurkkaan. Tilanne syntyi Felipe Santanan lyhyeksi jääneen puskun jälkeen.

Dortmundin tasoitusmaali syntyi myös henkilökohtaisen virheen jälkeen. Antunesin hölmön nousun ja pallonmenetyksen seurauksena Lukas Piszczek syötti pallon Mario Götzelle juuri sellaiseen tilanteeseen, jonka estämiseksi koko Malagan taktiikka oli luotu: Götzen nousu, Reusin upea takavasarajatko ja Lewandowskin kylmäpäinen viimeistely oli Dortmundia parhaimmillaan – ja tyypillisimmillään. Kenties Antunesin ratkaisussa näkyi hieman sekin, että peliin valmistautumisessa laitapakkien pallolliseen pelaamiseen ei juuri ollut kiinnitetty huomiota.

Toisella puoliajalla kaksi tendenssiä alkoi näkyä lähes välittömästi: Málagan kurinalainen muoto alkoi hajota, ja Dortmund otti käyttöön uuden lähestymistavan syöttöpeliinsä, jonka seurauksena topparien palloralleja nähtiin yhä vähemmän ja pitkiä, välillä summittaisiakin avauksia yhä enemmän. Pitkät pystysyötöt toimivatkin melko hyvin, sillä pallo jäi usein Dortmundille tai vähintään vaaralliselle sektorille kentän viimeiselle kolmannekselle. Lisäksi Mario Götze tuli aiempaa säännönmukaisemmin hakemaan palloa alhaalta, mikä terävöitti Dortmundin pelinrakentelua. Dortmundin hienoisesta piristymisestä huolimatta Neven Subotićin pallonmenetys näytti maksavan joukkueelle jatkopaikan, kun vaihdosta Dudan paikalle tullut Eliseu päätti Málagan vastahyökkäyksen siirtämällä pallon paitsiolta haiskahtaneessa tilanteessa läheltä maaliin.

Dortmundin keskikentän keskustassa pelanneet Ilkay Gündoğan ja Sven Bender vaelsivat varjojen mailla koko pelin. Gündogan ei pystynyt ottamaan tarpeeksi isoa pallollista roolia ja Benderin roolille oli vain vähän käyttöä: hänen osaamisensa on puolustus- ja katkomispelissä, mitä ei juuri tarvittu, sillä Málagan keskikentän puolustava Toulalan-Camacho -kaksikko ei juuri tehnyt nousuja pelin aikana. Klopp odotti yllättävän pitkään, ennen kuin 70. minuutilla vaihtoi Benderin Nuri Şahiniin, jonka osaamista olisi kaivattu jo aikaisemmin, vaikka Şahin ei täydessä pelikunnossa olekaan. Pian Şahinin peliin tulon jälkeen turkkilainen lähetti oikealle laidalle Piszczekille loistavan ristipallon tyhjään tilaan, jonka puolalaisjuoksukone lähetti matalana keskityksenä avopaikkaan Marco Reusille – jälleen tyypillistä BVB:tä, mitä tässä ottelussa nähtiin liian harvoin. Şahinin kanssa kentälle vaihdettiin myös hyökkääjä Julian Schieber, ja Dortmund siirtyi hyvin hyökkäävään ryhmitykseen, jossa Lewandowski pelasi hieman Schieberin alapuolella ja Reus ja Götze sisään leikkaavina laitapelaajina.

Malagan bussi ruostui lähes silmissä ottelun lopussa. Kurinalaisen pelitavan ongelmana on, että koko joukkueen on pystyttävä sitoutumaan siihen, ja keskittymisen on säilyttävä viimeiseen minuuttiin saakka. Málaga ei tähän pystynyt. Dortmund otti lopussa käyttöön maailman yleisimmän suunnitelma B:n, jossa isot miehet siirrettiin ylös ja heille alettiin pelata pitkää palloa. Tämä pelitapa on täysi vastakohta pelin alussa nähdylle pallon siirtelylle ja yleisesti Dortmundin pelityylille. Se on useimmissa tapauksissa myös tulokseton. Málagan henkinen romahdus Dortmundin paineen alla – mitä osaltaan tuki hornankattilan Signal Iduna Parkille luonut yleisö – oli kuitenkin nopea ja täydellinen. Muuten ei voi selittää sitä, että Dortmundin puolustajan lähettämä, vaarattomalta näyttävä pystypallo putoaa keskelle rangaistusaluetta täysin vartioimattoman Dortmund-pelaajan jalkaan, vaikka kaikki Málagan miehet ovat pallon alla. Tilanteesta syntyi Marco Reusin viimeistelemä 2-2 maali, jota pian seurasi Felipe Santanan maaliviivalta survoma voittomaali, ja peli oli ohi.

Loppu sisälsi sellaista draamaa, että varsinaisella taktiikalla kaikkea siitä ei voi selittää. On vaikea sanoa, kuinka paljon Pellegrini olisi voinut vaikuttaa ottelun loppuun. Málagan johtomaalin jälkeen Pellegrini teki kaksi vaihtoa: Roque Santa Cruz tuli kentälle Júlio Babtistan paikalle, ja nuori Portillo korvasi Joaquínin. Santa Cruzin vaihtoa voi pitää perusteltuna, sillä paraguaylainen pystyy pitämään palloa ylhäällä, mutta Portillon vaihtoa on vaikea ymmärtää. Diego Luganon pääpelivoimaa ja johtajuutta olisi viimeisillä minuuteilla Dortmundin paineen alla tarvittu huomattavasti enemmän kuin Portillon nopeita jalkoja. Lugano olisi saattanut olla juuri se pelaaja, joka olisi puskenut Marco Reusin tasoitusmaaliin johtaneen pitkän pallon pois rangaistusalueelta.

Huikea jalkapallo-ottelu päättyi Dortmundin 3-2 -voittoon. Taktisesta näkökulmasta ratkaisevaa oli se, että Dortmund kykeni lopulta tekemään variaatioita pelinrakenteluunsa, ja se, että Málagan kurinalainen ryhmitys ja henkinen kantti eivät kestäneet loppuun asti. Málagan Pellegrini voitti taktisen taistelun ensimmäisellä puoliajalla ja Dortmundin Klopp toisella – mutta vain jälkimmäinen ratkaisee.