Borussia Dortmund ja Málaga tarjoilivat huhtikuisena tiistai-iltana Signal Iduna Parkilla huikean
spektaakkelin, jossa riittää pureskeltavaa myös taktisesti.
Otteluun lähdettiin maalittomasta asetelmasta, kun
ensimmäinen osaottelu oli päättynyt 0-0. Malaga ryhmittyi otteluun hieman
totutusta poikkeavalla muodostelmalla. Ryhmitys oli varsin selvä 4-4-2, jossa
laitahyökkääjänä paremmin tunnettu Joaquín ja loukkaantumisista kärsinyt
petomainen Júlio Babtista pelasivat kärkiparina. Yksi Euroopan jalkapallon tämän kauden
komeetoista, Isco, aloitti vasemmalla laidalla.
Dortmundin kokoonpanossa ei ollut mainittavia yllätyksiä. Laidoilla aloittivat Marco Reus ja Jakub Błaszczykowski; työteliäs mutta teknisiltä taidoiltaan rajallinen
Kevin Grosskreutz jäi penkille. Myös veteraani Sebastian Kehl ja loukkaantumisista kärsinyt Mats Hummels joutuivat tyytymään paikkaan vaihtopenkillä. Avauksessa Neven Subotićin
rinnalla jatkoi romuluinen brassitoppari Felipe Santana.
Málaga tunnetaan hyökkäyssuuntaan aktiivisena joukkueena,
mutta tähän otteluun andalusialaiset lähtivät selvästi passiivisella
mentaliteetilla. Tavoitteena oli eliminoida Dortmundin vahvuudet ja tehdä tärkeä
vierasmaali vastahyökkäyksestä. Tähän pyrittiin pitämällä joukkueen
muoto tiiviinä ja melko kapeana ja tukkimalla kentän keskialue. Dortmundin pallollisesti
vaarallisimmat miehet, Mario Götze ja Marco Reus, haluttiin pitää pelin
ulkopuolella estämällä Dortmundin avauspeli.
Málaga onnistui tavoitteessaan lähes koko ensimmäisen
puoliajan. Dortmund yritti sitkeästi pelata omaa peliään lyhyillä, maata pitkin
nopeasti liikkuvilla syötöillä, mutta koska Málaga ei antanut siihen lainkaan tilaa omalla kenttäpuoliskollaan, joutuivat
pelinavaamiskyvyiltään rajoittuneet Subotić ja Santana syöttelemään pääasiassa
toisilleen. Ilkay Gündoğan laskeutui
ajoittain topparien väliin auttamaan pelinrakentelussa, mutta tuloksetta: Gündoğanin
syöttötarkkuudessa oli paljon parannettavaa, eikä keltaruskeiden pelirohkeus ja
liike ollut muutenkaan Dortmundin pelityylin vaatimalla tasolla.
Myös syöttövalikoimaan olisi kaivattu monipuolisuutta. Pitkät
ristipallot laitahyökkääjille tai Lewandowskille olisivat muuttaneet pelin
painopistettä nopeasti ja rikkoneet Málagan muotoa, mutta joko niihin ei ollut
rohkeutta ja osaamista, tai Jürgen Klopp oli ohjeistanut pelaajiaan pitäytymään
lyhyissä syötöissä. Oli miten oli, Dortmund kaipasi ensimmäisellä puoliajalla Mats
Hummelsia ja Nuri Şahinia,
joista erityisesti Şahin hallitsee xabialonsomaiset puolenvaihdot
parhaimmillaan mestarillisesti.
Manuel Pellegrinin taktiikka onnistui lähes täydellisesti
ensimmäisellä puoliajalla. Málagan teräksinen keskiakseli kokeneiden Jérémy Toulalanin ja Martin Demichelisin johdolla piti Málagan muodon hyvin kasassa ja vei tilan ja ajan Dortmundin taitureilta. Puoliajan hahmona oli kuitenkin Joaquín: entisestä
harhauttelevasta laitahyökkääjästä on iän myötä kasvanut monipuolinen
hyökkäyspään pelaaja, joka pystyy pelaamaan kurinalaisesti
aiempaa keskemmälläkin ja tuomaan oman panoksensa joukkueensa puolustuspeliin. Tekemässään avausmaalissa mies pelasi ensin hyvin yhteen keskelle nousseen
Iscon kanssa, harhautti sitten yksinkertaisesti mutta tehokkaasti Marcel Schmelzerin täysin tilanteesta ulos ja sijoitti tarkasti heikommalla vasemmalla jalallaan alanurkkaan.
Tilanne syntyi Felipe Santanan lyhyeksi jääneen puskun jälkeen.
Dortmundin tasoitusmaali syntyi myös henkilökohtaisen
virheen jälkeen. Antunesin hölmön nousun ja pallonmenetyksen seurauksena Lukas Piszczek syötti pallon Mario
Götzelle juuri sellaiseen tilanteeseen, jonka estämiseksi koko Malagan
taktiikka oli luotu: Götzen nousu, Reusin upea takavasarajatko ja Lewandowskin
kylmäpäinen viimeistely oli Dortmundia parhaimmillaan – ja tyypillisimmillään.
Kenties Antunesin ratkaisussa näkyi hieman sekin, että peliin
valmistautumisessa laitapakkien pallolliseen pelaamiseen ei juuri ollut
kiinnitetty huomiota.
Toisella puoliajalla kaksi tendenssiä alkoi näkyä lähes
välittömästi: Málagan kurinalainen muoto alkoi hajota, ja Dortmund otti
käyttöön uuden lähestymistavan syöttöpeliinsä, jonka seurauksena topparien palloralleja nähtiin
yhä vähemmän ja pitkiä, välillä summittaisiakin avauksia yhä enemmän. Pitkät
pystysyötöt toimivatkin melko hyvin, sillä pallo jäi usein Dortmundille tai
vähintään vaaralliselle sektorille kentän viimeiselle kolmannekselle. Lisäksi Mario Götze tuli aiempaa
säännönmukaisemmin hakemaan palloa alhaalta, mikä terävöitti Dortmundin pelinrakentelua.
Dortmundin hienoisesta piristymisestä huolimatta Neven Subotićin pallonmenetys
näytti maksavan joukkueelle jatkopaikan, kun vaihdosta Dudan paikalle tullut
Eliseu päätti Málagan vastahyökkäyksen siirtämällä pallon paitsiolta
haiskahtaneessa tilanteessa läheltä maaliin.
Dortmundin keskikentän keskustassa pelanneet Ilkay Gündoğan ja
Sven Bender vaelsivat varjojen mailla koko pelin. Gündogan ei pystynyt ottamaan
tarpeeksi isoa pallollista roolia ja Benderin roolille oli vain vähän käyttöä:
hänen osaamisensa on puolustus- ja katkomispelissä, mitä ei juuri tarvittu,
sillä Málagan keskikentän puolustava Toulalan-Camacho -kaksikko ei juuri tehnyt
nousuja pelin aikana. Klopp odotti yllättävän pitkään, ennen kuin 70.
minuutilla vaihtoi Benderin Nuri Şahiniin,
jonka osaamista olisi kaivattu jo aikaisemmin, vaikka Şahin ei täydessä pelikunnossa
olekaan. Pian Şahinin
peliin tulon jälkeen turkkilainen lähetti oikealle laidalle Piszczekille
loistavan ristipallon tyhjään tilaan, jonka puolalaisjuoksukone lähetti
matalana keskityksenä avopaikkaan Marco Reusille – jälleen tyypillistä BVB:tä,
mitä tässä ottelussa nähtiin liian harvoin. Şahinin kanssa kentälle vaihdettiin myös hyökkääjä Julian Schieber, ja Dortmund siirtyi hyvin hyökkäävään ryhmitykseen, jossa Lewandowski pelasi hieman Schieberin alapuolella ja Reus ja Götze sisään leikkaavina laitapelaajina.
Malagan bussi ruostui lähes silmissä ottelun lopussa.
Kurinalaisen pelitavan ongelmana on, että koko joukkueen on pystyttävä
sitoutumaan siihen, ja keskittymisen on säilyttävä viimeiseen minuuttiin
saakka. Málaga ei tähän pystynyt. Dortmund otti lopussa käyttöön maailman yleisimmän
suunnitelma B:n, jossa isot miehet siirrettiin ylös ja heille alettiin pelata
pitkää palloa. Tämä pelitapa on täysi vastakohta pelin alussa nähdylle pallon
siirtelylle ja yleisesti Dortmundin pelityylille. Se on useimmissa tapauksissa
myös tulokseton. Málagan henkinen romahdus Dortmundin paineen alla – mitä
osaltaan tuki hornankattilan Signal Iduna Parkille luonut yleisö – oli kuitenkin nopea ja
täydellinen. Muuten ei voi selittää sitä, että Dortmundin puolustajan lähettämä,
vaarattomalta näyttävä pystypallo putoaa keskelle rangaistusaluetta täysin vartioimattoman
Dortmund-pelaajan jalkaan, vaikka kaikki Málagan miehet ovat pallon alla.
Tilanteesta syntyi Marco Reusin viimeistelemä 2-2 maali, jota pian seurasi Felipe
Santanan maaliviivalta survoma voittomaali, ja peli oli ohi.
Loppu sisälsi sellaista draamaa, että varsinaisella
taktiikalla kaikkea siitä ei voi selittää. On vaikea sanoa, kuinka paljon
Pellegrini olisi voinut vaikuttaa ottelun loppuun. Málagan johtomaalin jälkeen Pellegrini teki kaksi vaihtoa: Roque Santa Cruz tuli kentälle Júlio Babtistan paikalle, ja nuori Portillo korvasi Joaquínin. Santa Cruzin vaihtoa voi pitää perusteltuna, sillä paraguaylainen pystyy pitämään palloa ylhäällä, mutta Portillon vaihtoa on vaikea ymmärtää. Diego Luganon pääpelivoimaa ja johtajuutta olisi viimeisillä minuuteilla Dortmundin paineen alla tarvittu huomattavasti enemmän kuin Portillon nopeita jalkoja. Lugano olisi saattanut olla
juuri se pelaaja, joka olisi puskenut
Marco Reusin tasoitusmaaliin johtaneen pitkän pallon pois rangaistusalueelta.
Huikea jalkapallo-ottelu päättyi Dortmundin 3-2 -voittoon. Taktisesta näkökulmasta ratkaisevaa oli se, että Dortmund kykeni lopulta tekemään variaatioita pelinrakenteluunsa, ja se, että Málagan kurinalainen ryhmitys ja henkinen kantti eivät kestäneet loppuun asti. Málagan Pellegrini voitti taktisen taistelun ensimmäisellä puoliajalla ja Dortmundin Klopp toisella – mutta vain jälkimmäinen ratkaisee.
Huikea jalkapallo-ottelu päättyi Dortmundin 3-2 -voittoon. Taktisesta näkökulmasta ratkaisevaa oli se, että Dortmund kykeni lopulta tekemään variaatioita pelinrakenteluunsa, ja se, että Málagan kurinalainen ryhmitys ja henkinen kantti eivät kestäneet loppuun asti. Málagan Pellegrini voitti taktisen taistelun ensimmäisellä puoliajalla ja Dortmundin Klopp toisella – mutta vain jälkimmäinen ratkaisee.