Vierailu Virsligassa

Riikaa ja Latviaa ei tunneta jalkapallostaan, mutta kyllä kuningaslajia Baltiassakin pelataan. Kävin katsomassa, minkälaista.

Latvialaiseen jalkapalloon liittyvät mielleyhtymät kietoutuvat pääasiassa sopupelien, vähäisten yleisömäärien ja taloussotkujen ympärille. Suomalaisille jalkapallofaneille Virsligaa teki viime vuonna tutuksi Mostagh Yaghoubi, joka huuhtoutui Jūrmalan kuuluille hiekkarannoille tultuaan heitetyksi yli laidan Moskovan Dynamosta. Mosa puki FK Spartaks Jūrmalan värit ylleen vastentahtoisesti kuudessa ottelussa, jotka tuottivat yhden maalin ja epäilemättä aimo annoksen harmitusta jalkapallouran käydessä tyhjää maassa, jossa ajallaan maksetut palkat ovat harvinaisuus.

Viime sunnuntaina Riikassa käydessäni todistin Virsligan kärkikamppailua Skonto FC:n ja FK Liepājan välillä. Pelipaikkana oli Riikan keskustassa sijaitseva Skonto stadion, vuonna 2000 valmistunut Latvian maajoukkueenkin käyttämä jalkapallostadion. Kovin kauniiksi stadionia ei voi kehua. Toisen päädyn kohdalla ammottaa näkymä osittain joutomaaksi jätetylle korttelille ja pienelle parkkipaikalle, josta ne, ketkä eivät halua maksaa kolmea euroa pääsylipusta, voivat seurata peliä hyviltä paikoilta. Toisella puolella pääkatsomo jatkuu vain kentän puoleen väliin; loppua päätyä koristaa Skonto hallen punainen metalliseinämä. Jyrkät, lähellä kenttää sijaitsevat sivukatsomot ovat sentään melko hyviä paikkoja katsella jalkapalloa.

Toukokuisessa auringonpaisteessa kohdanneissa seuroissa tiivistyy monia trendejä latvialaisen jalkapallon lähihistoriasta. Skonto FC on aiempien riikalaisten menestysseurojen raunioille vuonna 1991 perustettu nippu, joka voitti perustamisensa jälkeen 14 kertaa peräkkäin Latvian mestaruuden ja tuotti Latvian maajoukkueelle pelaajasukupolven, joka sensaatiomaisesti selvitti tiensä vuoden 2004 EM-kisoihin. Viime vuosina seuran hegemonia on päättynyt, mutta paikka huipun tuntumassa säilynyt. Kolme peräkkäistä kakkostilaa Virsligassa ja kelpo esitykset Eurooppa-liigan karsinnoissa kesällä 2013 eivät kuitenkaan estäneet seuran ajautumista konkurssin partaalle viime vuonna.

Skonton ongelmat alkoivat, kun seuran pääsponsori löi rahahanat kiinni kesällä 2013. Seuraavat puolitoista vuotta olivat jatkuvaa taistelua pelaajien palkanmaksun ja muiden taloudellisten velvoitteiden täyttämisen kanssa. Taistelu näytti jo hävityltä, kun Latvian veroviranomaiset jäädyttivät Skonton taloudellisen toiminnan maksamattomien verojen vuoksi lokakuussa 2014, ja Latvian jalkapalloliitto lätkäisi seuralle mestaruusmahdollisuudet vieneen pisterangaistuksen. Tässä vaiheessa olisi voinut kuvitella, että peli olisi vihelletty päättyneeksi. Skonto kuitenkin kykeni tavalla tai toisella selvittämään pelaajien palkkasaatavat, ja myös Virsligan lisenssin ehtona ollut maksusuunnitelma jäljellä olevien velkojen hoitamiseksi hyväksyttiin. Hiljattain se sai siunauksen myös UEFA:lta Eurooppa-liigan lisenssin muodossa. Seuralla on edelleen velkaa satoja tuhansia euroja, joten kuivilla se ei ole.

FK Liepājaa puolestaan ei voi kutsua varsinaiseksi perinneseuraksi, sillä se on hieman yli vuoden ikäinen. Seura on koottu FK Liepājas Metalurgsin, pääsponsorinsa metallitehtaan mukana nurin menneen liepajalaisseuran, jäänteistä. Seurakuolema ei tuonut katkosta liepajalaiseen pääsarjajalkapalloiluun, sillä uusi seura ei joutunut selvittämään vanhan seuran velkataakkaa ja sai vieläpä aloittaa suoraan sen paikalta Virsligassa. Seuran presidentiksi puhuttiin 35-vuotias latvialainen jalkapalloikoni Māris Verpakovskis, jonka nimi löytyy edelleen myös pelaajaluettelosta hyökkääjien kohdalla.

Isoimpien seurojen talousvaikeuksien katsomista sormien läpi selittää se, että jos lisenssiehdot olisivat tiukemmat, Virsligassa tuskin pelaisi joukkueita lainkaan. Talousongelmat ovat arkipäivää liigan jokaiselle seuralle huolimatta siitä, että pelaajille maksettavat palkat liikkuvat pohjalukemissa. Tällä kaudella liigaan osallistuu vain kahdeksan seuraa, sillä edellisen kauden kymmenestä seurasta kaksi ajautui konkurssiin viime kauden päätteeksi, eikä korvaajia löytynyt. Suuri ihme ongelmat eivät ole, sillä suurimpienkaan seurojen yleisökeskiarvoja ei lasketa tuhansissa vaan sadoissa katsojissa. Ottelussa, jota olin seuraamassa, katsojia oli viitisen sataa. Tällaisia lukemia on tietysti hankala myydä sponsoreille.

Millaista jalkapalloa Latviassa sitten pelataan? Sunnuntain pelin perusteella melko vauhdikasta mutta taktisesti ja teknisesti köyhää: pelaajat liikkuivat ja taklasivat aggressiivisesti, mutta ajautuivat jatkuvasti vaikeuksiin louhikkomallisen pallonhallinnan ja puutteellisen peliälyn vuoksi. Heikkoja kosketuksia ei voi selittää edes kentän kunnolla, joka oli erinomainen.

Peliin lähdettiin hieman yllättävistä asetelmista, sillä vastikään perustettu Liepāja johti sarjaa Skonton ollessa muutaman pisteen päässä neljäntenä. Liepāja osoitti pelin aikana kuitenkin asetelmat melko hyvin paikkansa pitäviksi. Se otti alusta saakka ottelussa hallinnan ja rakenteli toisinaan melko hyviä syöttöyhdistelmiä keskikentällä. Joukkueen kulmakivenä puolustuksen edessä hääräsi pienikokoinen ja tekninen argentiinalainen Leonel Strumia, jolla eväät saattaisivat riittää korkeammallekin tasolle.

Skonto tyytyi puolustamaan melko konservatiivisella 4-1-4-1 -pelijärjestelmällä ja hakemaan tilanteita vastahyökkäyksillä. Skonton mielenkiintoisimpiin nimiin kuuluu 20-vuotias hyökkääjä Vladislavs Gutkovskis, joka viime kaudella iski Virsligassa peräti 28 maalia. Vasemmalla laidalla pelannut isokokoinen ja juoksuvoimainen lahjakkuus tuonee Skontolle lähitulevaisuudessa arvokasta täytettä kassalipastoon, vaikka vaikuttikin tekniikaltaan vielä raa’an oloiselta. Toinen mahdollinen rahanlähde on maajoukkueen portteja kolkutteleva keskushyökkääjä Artūrs Karašausks, joka väläytteli pelissä varsinkin nopeuttaan.

Vladislavs Gutkovskis saapuu tervehtimään fanejaan ottelun jälkeen.

Skonton reaktiivinen ja Liepājan proaktiivinen lähestymistapa olivat molemmat sinänsä toimivia, sillä kumpikin sai luotua runsaasti maalipaikkoja. Skonto siirtyi johtoon ensimmäisellä puoliajalla kulmapotkusta, jonka puski sisään keskuspuolustaja Renārs Rode. Tämän jälkeen Liepāja kiristi ruuvia ja sai luotua useita hyviä tekopaikkoja, jotka kaikki tuhlattiin mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Joukkueen puolustukseksi on sanottava, että epäonneakin oli, sillä pallo kolisutti maalipuita kahdesti. Skonton viimeistely oli yhtä luokatonta. Ottelun lopussa toistui useasti kuvio, jossa innokas hyökkääjä tuhosi lupaavan vastaiskun juoksemalla kuin kiskoilla katsomatta ympärilleen menettäen sitten pallon huonoon kosketukseen samalla kun turhautuneet pelikaverit levittelevät käsiään vapaissa asemissa vieressä.

Oma lukunsa on omistettava Skonton valmentajalle Tamaz Pertialle. Eksentrisen georgialaisen valmentajaura alkoi Dinaburg Daugavpilsissä vuonna 2008. Oltuaan pestissään vuoden Pertia tuomittiin sopupeleistä elinikäiseen toimitsijakieltoon, ja Dinaburg potkittiin ulos sarjasta. Latvialaiseen tapaan Pertian toimitsijakielto kumottiin nopeasti, ja mies saattoi jatkaa uraansa Daugava Daugavpilsissä – Dinaburgin paikalle perustetussa ”uudessa” seurassa. Skontossa mies on ehtinyt vaikuttaa parin vuoden ajan.

Valmentajana mies tuntuu edustavan samaa koulukuntaa kuin Shefki Kuqi. Sharpisti tummansiniseen, hyvin istuvaan pukuun pukeutunut Pertia ei ollut sunnuntain pelin aikana hetkeäkään hiljaa, vaan huusi raivokkaasti omille pelaajilleen ja toisinaan myös vastustajille ja tuomarille. Silmätikukseen mies otti jo pelin alkuvaiheessa oman joukkueensa keskikenttämiehen, tarttuvan nimen omaavan Artūrs Pallon, jonka jokainen liike tuntui Pertian mielestä olevan väärä. Pallon eksyneistä katseista vaihtopenkin suuntaan näki, kuinka hyvin rakentava palaute meni perille. Kyykytys sai loogisen päätöksen, kun Pertia nöyryytti miestä ottamalla hänet vaihtoon vain muutamia minuutteja ennen taukovihellystä.

Ekskursio latvialaisen jalkapallon pariin oli odotuksiin nähden varsin viihdyttävä. Pelissä riitti vauhtia ja tapahtumia: ainoastaan kummankin joukkueen ala-arvoinen viimeistely piti lukemat 1-0 -tilanteessa loppuun saakka. Riikan kävijöille voikin suositella Skonto stadionilla piipahtamista. Latvialaisen jalkapallon lähihistorian perusteella voi todeta, että vaikka Skonto kaatuisi talousvaikeuksiin, uutta riikalaista jalkapalloseuraa ei pitkään tarvitse odotella.