Sekava historia, epävarma tulevaisuus

Espoon jalkapallohistoria heijastelee Espoon kaupungin historiaa. Miksi espoolaisuus ei ole tarjonnut kasvualustaa huipputason jalkapalloseuralle? Onko Espoota edes mahdollista valjastaa yhden seuran taakse?

Espoolaisen huippujalkapallon ongelmat kumpuavat viime kädessä toimintaympäristöstä. Espoo on kokoelma toisistaan erillisiä asutuskeskuksia, jotka liitettiin kumileimasin napautuksella samaksi kaupungiksi 1970-luvulla. Sotienjälkeisinä vuosikymmeninä pääkaupunkiseudulle suuntautunut muuttoliike lisäsi alueen väkilukua räjähdysmäisesti, mutta yhtenäistä keskustaa ei syntynyt. Keskiaikaisen Espoon tuomiokirkon lähistölle rakennettu Espoon keskus on sellaisesta kaukana; espoolaista identiteettiä ankeiden hallintorakennusten lomasta ei löydä.

1950-luvulta lähtien erityisen nopeasti kasvoivat radanvarren Leppävaara ja amerikkalaiseksi puutarhakaupungiksi suunniteltu Tapiola. Suuri osa tulokkaista oli lapsiperheitä, joten Espoon alueelle perustettujen urheiluseurojen toiminta suuntautui alusta saakka etupäässä junioreihin. Jalkapalloseuroista vanhin edelleen toimiva on vuonna 1940 suojeluskunnan alaisuudessa syntynyt Esbo Bollklub (EBK). Hieman nuorempia ovat 1950–1960-lukujen taitteessa perustetut Tapion Honka ja Leppävaaran Pallo (LePa). Vaikka painopiste oli junioritoiminnassa, kaikilla seuroilla oli edustusjoukkueensa myös miesten sarjoissa. Parhaasta menestyksestä vastasi Honka, joka pelasi vuosia Suomen sarjassa ja selvisi vuonna 1969 jopa Suomen Cupin finaaliin, jonka se hävisi cupin kestomenestyjälle, Valkeakosken Hakalle.

Vuonna 1975 yleisseurana toiminut Tapion Honka jakaantui: sen jalkapallojaosto lähti omille poluilleen nimellä FC Honka. Honka opittiin jo 1970- ja 1980-lukujen aikana tuntemaan laadukkaasta juniorivalmennuksestaan, ja kaudella 1981 Jyrki ”Jyrä” Heliskoski valmensi seuran SM-sarjan porteille asti. Nousu ei toteutunut, mutta saatiinpa Tapiolan Urheilupuistoon kaksi vuotta myöhemmin sentään nurmikenttä – nykynäkökulmasta katsoen toki kovin myöhään.

Ensimmäinen yritys fuusioida espoolaista edustusjalkapalloa nähtiin 1980-luvun lopussa. Vuonna 1989 perustetun, Leppävaaran urheilupuiston uudelle stadionille majoittuneen FC Espoon oli tarkoitus olla espoolaisten jalkapalloseurojen yhteinen edustusjoukkue, joka ponnistaisi kansalliselle huipulle muiden espoolaisseurojen jauhaman juniorimyllyn avulla. Yhdeksi FC Espoon kasvattajaseuraksi kaavailtiin myös Honkaa, jolle 1980-luku oli ollut taloudellisesti raskas. Honka liittyikin hankkeeseen, ja sen parhaimmat pelaajat vaihtoivat FC Espoon siniseen paitaan uuden seuran ensimmäiselle kaudelle.

Suunnitelmat kaatuivat nopeasti seurayhteisön eripuraan. FC Espoo pelasi parhaimmillaan Kakkosessa, mutta katosi 1990-luvun puoleen väliin mennessä jalkapallokartalta kokonaan. Omille teilleen lähtenyt Honka puolestaan päätyi vuonna 1994 HJK:n farmiseuraksi konkurssiin ajautuneen Vantaan Pallon paikalle. Hongan miehistö muuttui jälleen täysin: VanPan pelaajat – joukossaan muun muassa Erkka V. Lehtola ja Aki ja Riku Riihilahti – siirtyivät Honkaan ja nostivat kahdessa kaudessa Hongan Kolmosesta Ykköseen. Yhteistyö HJK:n kanssa ei jatkunut pitkään, mutta hissiliike oli ohi: Honka pelasi seuraavat kymmenen vuotta Ykkösessä – keltamustissa paidoissaan, joiden pystyraidat olivat peruja Klubi-yhteistyöstä.

FC Espoo teki paluun vuonna 2002. Se sai LePan paikan Kakkosessa, ja enimmäkseen tällä tasolla seura on siitä pitäen nähtykin. Nykyisin seura on juniorijalkapalloon keskittyvien LePan, Kauklahden Pyrinnön, Pohjois-Espoon Ponsin ja FC Kasiysin yhteinen edustusjoukkue. Hongan tarina puolestaan sai uuden luvun vuonna 2004, kun Jouko Harjunpää ja Jouko Pakarinen tulivat seuran omistajiksi. Joukojen hurjat visiot ja valmentajakaksikko Ville Lyytikäinen ja Mika Lehkosuo houkuttelivat paikalla nimekkään pelaajakatraan, ja kauden 2005 päätteeksi Honka juhli nousua Veikkausliigaan. Alku pääsarjassa oli lupaava, ja liigajalkapalloa Tapiolan urheilupuistoon kyhättyihin putkikatsomoihin saapui ihmettelemään runsaasti espoolaisia. Lopulta kupla kuitenkin puhkesi surkeaan taloudenpitoon, jota säesti epärealistinen stadionhanke. Vuonna 2016 ympyrä sulkeutui, kun Honka ja FC Espoo kohtasivat jälleen – Kakkosessa.

Espoolaisen jalkapallon tila tällä hetkellä on arvoituksellinen. FC Honka tekee uutta nousua Esportin omistuksessa: seuran miesten edustusjoukkue on vuoden 2015 alusta lähtien ollut organisatorisesti liikeyritys Esportin alaosasto. Esport maksaa palkan sekä joukkueen ammattilaispelaajille että taustahenkilöille ja teettää ainakin osalle heistä myös jalkapallon ulkopuolisia töitä. Honka jakaa Tapiolan urheilupuiston espoolaisen joukkueurheilun nousukkaan Espoo Unitedin kanssa, jonka on väläytelty olevan kiinnostunut imaisemaan itseensä myös keltamustat naapurinsa. Ainakaan toistaiseksi sen enempää Hongan fanit kuin Esportkaan eivät ole ajatuksesta innostuneet, eikä ihme: fuusioseuran sulatusuunissa Hongan värit, nimi ja brändi katoaisivat.

Kaudella 2017 Tapiolan urheilupuistossa pelataan jälleen Ykköstä.

Huhupuheiden mukaan vaihtoehtoinen yhteistyötaho miljonääri Jussi Salonojan omistamalle Unitedille on FC Espoo. Urheilulehti huhuili lokakuun lopussa myös mystisestä ulkomaalaisesta tahosta, joka olisi kiinnostunut luomaan Leppävaaraan kansalliselle huipulle ja eurokentille pyrkivän jalkapalloseuran – mahdollisesti yhteistyössä FC Espoon kanssa. Hongan samanlaiset pyrkimykset eivät Urheilulehden mukaan tätä tahoa haittaa, vaan kilpailuasetelma nähdään päinvastoin hyödyllisenä uuden seuran identiteetin kehittymisen kannalta.

Tuntematon ulkomaalainen taho herättää väistämättä epäilyksiä, mutta ajatus FC Espoon muuttamisesta kasvattajaseurasta huipulle pyrkiväksi täysammattilaisseuraksi on kiinnostava. FC Espoo on perustettu edustustason jalkapalloa pyörittäväksi fuusioseuraksi, joten uusi omistuspohja ja uudelleenbrändäys eivät tuhoaisi seuran identiteettiä. Lisäksi FC Espoo tavoittelee visionsakin mukaan "johtavan espoolaisen kilpajalkapalloseuran asemaa", mikä ei seuran nykyisillä resursseilla ole realismia. Sinipaidoilla ei ole laajempaa kannatusta tai näkyvyyttä ”Lepuskin” kaupunkikuvassa, mutta kasvupotentiaalia kyllä olisi. Suur-Leppävaaran alueella asuu yli 60 000 ihmistä, joiden joukossa on massoittain FC Espoon johtamassa seurayhteisössä pelaavia jalkapallojunioreita vanhempineen. Leppävaarassa on myös melko vahva paikallisidentiteetti, josta kertoo muun muassa aktiivinen paikallisyhdistys.

Tähän asti edustustason jalkapallo ei ole ollut osa leppävaaralaisuutta, mutta muuttuisiko tilanne, jos FC Espoo alkaisi tavoitella tosissaan nousua ylöspäin? Kunnianhimoiset suunnitelmat yhdistettynä resursseja ja rahaa omaavaan taustavaikuttajaan saattaisivat houkutella seuraan useita niistä FC Espoo -taustaisista pelaajista, joita Suomen kolmella ylimmällä sarjatasolla pelaa. Myös Espoon nykyjoukkueessa on potentiaalia; nuori ryhmä sijoittui päättyneellä kaudella Kakkosen lohkonsa neljänneksi. Leppävaaran stadion on toki yleisurheilustadion, mutta ominaisuuksiltaan ja kapasiteetiltaan (2800 katettua katsomopaikkaa) se riittäisi mainiosti liigapeleihinkin. Stadionin pääkatsomo kohoaa kenttään nähden korkealle; se sopii mielestäni juoksuradoista huolimatta hyvin jalkapallon katsomiseen.

Näkymiä Leppävaaran urheilupuiston katetusta pääkatsomosta.

Onko FC Espoo, Leppävaaran urheilupuisto ja koko Leppävaaran alue lopulta riittävän potentiaalinen kokonaisuus huippujalkapallolle, on avoin kysymys. Sama koskee edelleen Tapiolaakin. Honka voi hyvinkin palata Veikkausliigaan nykyisilläkin stadion-olosuhteilla, mutta vakiintuminen liigatason seuraksi edellyttää oikeaa jalkapallostadionia. Juniorityö ja stadion ovat kivijalkoja, joihin ylöspäin haluavan suomalaisen jalkapalloseuran pitää tukeutua. Jos haaveet kaatuvat, ainakin perusta jää. Joukojen jäljiltä jäivät vain putket.

Espoolainen identiteetti pakenee määrittelyä, mutta itse yli 20 vuotta Lepuskissa asuneena väittäisin, että alueellisen samaistumisen kohde on espoolaiselle yleensä lähiympäristö – Leppävaara, Tapiola, Matinkylä, Espoonlahti. Yhden Espoo Unitedin sijaan espoolaiseen identiteettiin ja kaupunkirakenteeseen voisi sopia paremmin se, että huipulle pyrkii kaksi seuraa – toinen Leppävaarasta, toinen Tapiolasta.

Lähteet: Mikael Erävuori ja Jukka Pakkanen: FC Honka – 50 vuotta. Espoo 2006.